Nuutilla todettiin alkusyksystä CCUS (Canine Chronic Ulcerative Stomatitis). Melkoinen sanahirviö ja itselle ihan uusi tuttavuus. Suomeksi sanottuna Nuutin suun limakalvot reagoi hammasplakkiin ja hammaskiveen ylimitoitetusti. Hoitona oli alkuun antibiootti, että saatiin suun tulehdus rauhoittumaan. Hampaat putsattiin eläinlääkärissä ja pari hammasta poistettiin. Nyt ollaan ahkerasti pesty hampaita ja suun kunto on tällä hetkellä oikein hyvä ja Nuutti on ollut ilman lääkitystä 3 viikkoa. Nuutin hampaissa ei ollut juurikaan hammaskiveä. Kannattaa niitä koiran suun limakalvojakin tutkia säännöllisesti. Itse en ollut limakalvomuutoksia huomannut, vaikka hampaita n. 1 x viikossa pestiin. Tiesin kyllä, että joku suussa on vialla, kun Nuutin hengitys haisi ja ei halunnut enää syödä luita. 

Suun kontrollissa saatiin lupa lääkityksen lopettamiselle ja Nuutti ehti lusia 7 päivän karanteenin ennen taippareita.

4.10. suunnattiin sitten Hattulaan KHN:n taippareihin. Tuomarina siellä oli Katja Villikka. 
Olin päättänyt, että Nuutin taippareita en jännitä ja tässä päätöksessä pysyin :D Vaikka Nuu on treeneissä tehnyt tosi hyvin, niin koetilanne oli hieman arvoitus.

Vesitöissä Nuutti tapansa mukaan ryntäsi veteen ja lokit palautui hienosti maalle. 

Hakuruudussa oli kaatunut iso puu mikä "blokkasi" toisen puolen ruudusta, joten vasemmalle puolelle takaosaan ei ollut suoraa pääsyä. Ruudussa päätin lähettää Nuutin toisella noudolla heti puun runkoa päin ja Nuu paineli siitä yli. Tuomari sanoi, että päivän ensimmäinen koira, joka painoi siitä yli. Ja Nuutti oli päivän toka vika koira :D
Nuutti teki hyvää hakua, hyvät ylösotot ja toi vauhdilla neljä vaakkua ja se riitti jäljelle. Vaakut palautui jalkoihin.

Jäljellä ei ongelmia, pupu tuli perille ja tavoite NOU1 saavutettu!

En olisi ihan heti uskonut, että Nuutin kanssa taipparit läpäistään, kun se minulle tuli 1,5 vuotta sitten :D Taival ei ole ollut helppo, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen. Olen tästä saavutuksesta todella ylpeä, koska vaikeampi on ollut opetella jo opittuja huonoja noutajan tapoja pois, kun opettaa pennulle uutta.  

Tavoitteellisempi treenaaminen aloitettiin oikeastaan vasta keväällä ja Nuutti on kehittynyt vauhdilla. Haku on selvästi Nuutin vahvuus ja sillä on hyvä vahva haku, kun vaan ohjaaja malttaa olla puuttumatta. 

Mutta se ääni... Nuutin ääntely on aika toivotonta.
Koiralle, jonka ei ole tarvinnut koskaan malttaa, ei kovin helposti rakenneta malttia,  eikä kovin helposti rikota odotuksia noutoon pääsystä. Koira, jolle on noutaminen on ollut pallon heittelyä, nooh... Vanhat tavat on koko ajan aivan pinnan alla.
En usko, että sille saa koskaan rakennettua sellaista malttia, että voisi ajatella nome-kokeita. Se on todella harmi, koska Nuutilla olisi kyllä lahjoja. Taippareissakin se esitteli laulutaitojaan niin, että meinsin välillä vajota häpeästä maan alle.

Viime lauantaina olikin sitten rally-tokon SM-kisat Liedossa. Nuutilla kolmas kisa ALO:ssa. Nuutti hoiti oman osuutensä ja rallatteli 99p. -> RTK1. Mikä parasta, niin meidän joukkue (Villähteen Agility-Urheilijat) voitti SM-hopeaa! Reissu oli pitkä, aamulla seiskalta hallille ja kotiin lähdettiin 21:30.

Treeniblogi taitaa olla kuollut ja kuopattu, joten kirjoitellaan vähän treenikuulumisia tänne. Ilmoitin Sumun P-H Nuuskujen järjestämään hajuerottelukoulutukseen, missä oli kouluttajina virkakoiraohjaajia. Sumun kanssa päästiin poliisikoiraohjaaja Miikka Ounilan ryhmään. Aluksi oli lyhyt luento ja demostraatio ja sen jälkeen jakauduttiin kolmeen ryhmään. Luennon piti Janne Ruokonen opaskoirakoululta.

Luennosta kirjoittelin muutamia juttuja ylös. 

Millainen on hyvä hajutyöskentelykoira?
- Luonteen tasapaino - toisaalta rauhallinen ja toisaalta eläväinen
- Hermorakenne - pystyy rauhottumaan ja keskittymään
- Itsevarma - ei säpsähtele, ei pelkoja, ei ääniherkkyyksiä, ei pintapelkoja
- Kestää häiriötä
- Periksiantamattomuus, työskentelyhalu
- Älykkyys - kuinka nopeasti koira pystyy oppimaan ja yleistämään oppimaansa
- Luonnollinen nenänkäyttäjä
- Keskinkertainen saaliskäyttäytyminen (tämä jäi mulle vähän epäselväksi)
- Ei aggressioita ihmistä kohtaan
- Sosiaalinen, mutta sosiaalisuus ei saa häiritä työskentelyä
- Pitää kestää virheitä

Ohjaajana
- Opi tuntemaan oma koira
- Perustottelevaisuus pitää olla kunnossa
- Mikä on omalle koiralle paras palkka
- Arvioi etsintätilanne ja sen haastavuus omalle koiralle
- Miten saat koirasi tekemään parhaansa
- Pitää osata keskeyttää etsintä jos koira väsyy

3D - Distraction, Duration, Distance - harjoittelun kolme peruspilaria: häiriöiden kesto, kestävyys etsinnässä ja välimatka ohjaajaan ei saa liian suuri.

​Löytäminen ja ilmaisu on tärkeintä! Näyttävällä etsinnällä ei tee mitään, jos ei löydä/ilmaise.

Treenipaikkana oli Salpauksen oppilaitos, mikä on remontissa. Tilat oli pääsääntöisesti tyhjiä ja pölyn peitossa. Meidän ryhmän treenit piti siis Miikka Ounila.
Aloitettiin kaksi osaisesta huoneesta, missä oli kolme piiloa. Kaksi löytyi ihan hyvin ja ilmaisut oli ok. Kolmas teetti enemmän työtä ja alkoi ilmaisemaan jo löydettyjä. Sumu ilmaisee jähmettymällä ja kun alkoi turhautumaan, niin ilmaisi kurreasennossa jo löydettyä piiloa :D
Toinen huone oli iso luokkahuone, missä oli neljä piiloa. Kolme löytyi hyvin, mutta sen jälkeen aloin itse olettamaan missä viimeinen täytyy olla. Kaikki piilot oli laitettu huoneen etualalle ja itse oletin, että viimeisen täytyy olla niillä kahdella seinällä, mistä ei ole vielä mitään löytynyt. Itselle opetus, että ÄLÄ OLETA!
Kolmas huone oli työtila, missä oli kolme piiloa. Tähän tilaan oli määritelty maksimi etsintäaika. Kaksi löytyi hyvin, mutta kolmas ei löytynyt annetun ajan puitteissa. Siitä oli kyllä jonkilainen käry, mutta piilon lähelle oli katsoja jättänyt kahvikupin ja se selvästi häiritsi Sumua. Sumu liikkui tosi hyvin metallihyllyillä ja alatyötasoilla ja nousi katsomaan ylempääkin.

Sumun kanssa on treenattu hajuhommia harvakseltaan ja on etsitty korkeintaan kahta piiloa samassa etsinnässä. Etsinätilat on ollut aika pieniä tiloja, joten tuntui, että jouduttiin aika syvään päätyyn :D Todella mielenkiintoinen päivä ja oli todella kiva vähän haastaa itseä ja koiraa.
Sumulla on paljon parannettavaa etsinnän kestossa. Alkaa palaileman vanhoille piiloille, kun ei löydä. Eikä se etsi kovin järjestelmällisesti. Näissä treeneissä Sumu etsi irti.

Muutamia asioita muistiin mitä Ounila sanoi koulutusten lomassa.
- Tilaetsintää voi opettaa ensin namietsintänä. Ensin namin muruasia lattialla kaikissa kulmissa, kaapissa, yms. mitä tilassa on. Koira oppii käymään koko huoneen läpi, unohtamatta nurkkia. Kun lattiataso on ok, niin opetetaan namietsintänä myös korkeammat paikat.
- Ilmaisua voi opettaa pennulle ruokakupilla. Ruokakuppi kaappiin ja sitten odotetaan, että pentu menee kaapille ja jää siihen.

Pari pientä videopätkää viimeisen tilan etsinnästä. Ensimmäisessä löytää kaksi piiloa. Toisessa videossa käy oven kynnyksellä, missä kolmas piilo oli, mutta ei osunut nenään.
​

Niin se Viirukin muutti omaan kotiin. Hieman oli vaikea Viirusta luopua, mutta totesin, että kaksi urosta on vähän liikaa. Viiru muutti onneksi lähelle ja tulevaisuuden suunnitelmissa on metsästystouhut.

Kesä oli ja meni. Kesä meni kyllä täysin pentujen rytmittäessä eloa. Vaikka pennuista oli paljon iloa, niin kesä meni myös Zofia murehtiessa ja milloin pitää päästää Z pois. Vaikka Zofi oli muuten vielä hyväkuntoinen, niin nenässä ollut kasvain kasvoi kasvamistaan. Paikka oli valitettavasti sellainen, että sille ei ollut enää mitään tehtävissä.
Zofi eli onneksi muuten terveenä koko elämänsä ja 14,5 vuotta oli jo kunnioitettava ikä. Zofi oli maailman kultaisin koira ja jatkaa elämäänsä lapsissa ja lapsenlapsissa <3 Nyt on minun alkuperäinen tehokolmikko poissa...

Pennut on ollut maailmalla nyt kolmisen viikkoa ja heillä on mennyt ihan hyvin. Pennuista kaksi muutti Tampereelle ja yksi Espooseen. Viiru jäi vielä kotiin, ainakin toistaiseksi. Viirulla on alapurenta ja päätin sitä hieman seurailla. Sumu kyllä tykkää kun pentu jäi kotiin, kun sai leikkikaverin. Yhdessä pojat oli vähän törkeitä äitilleen ja eivät huolineet häntä leikkeihin mukaan :D
Treenitauko on vielä jatkunut, kun ollaan vielä kaikki toivuttu pennuista :D Lokakuun alusta taas jatkamme harjoituksia.

Sumun pennut syntyi sunnuntaina aamuyöstä. Synnyttämään lähdettiin Tammiston Evidensiaan, kun Sumun supistukset oli kestänyt jo niin pitkään ja pentua ei kuulunut. Minun kantti ei kestänyt enää kotona katsella, kun yöaikaan eläinlääkäriin on matkaa. Nappasin Virpin matkan varrelta kaveriksi ja tunnissa ajeltiin Tammistoon. 

Eläinlääkärissä ensimmäinen pentu oli jo tunnettavissa, mutta eteni kovin hitaasti. Eläinlääkäri sai napattua pennusta kiinni ja avusti sen ulos. Pentu painoi 420g, mun pennuissa ei ole ennen noin isoa syntymäpainoa ollutkaan. Kolme poikaa seurasi hyvin perässä. Sen jälkeen Sumu rauhoittui ja ajattelin, että ei siellä enempää ollutkaan. Koska olimme jääneet eläinlääkäriin synnyttämään, niin tarkistettiin röntgenillä onko sieltä vielä pentuja tulossa. Yksi pentu näkyi ja koska näytti, että se oli jo matkalla, jäimme odottelemaan. Parin tunnin odottelun aikana ei kunnon supistuksia enää tullut ja ultrassa pentu todettiin kuolleeksi. Sumu sai oksitosiinia ja elänlääkärin avustuksella Sumu sai työnnettyä kuolleen pennun ulos. Näytti, että pentu on ollut jo hetken kuolleena eli tuskin oli synnytyksessä kuollut. Tämä viides pentu oli tietysti tyttö ja kyllä harmitti. Onneksi kuitenkin pentu saatiin ulos normaalia kautta ja vältyttiin leikkaukselta.

Nyt meillä on sitten neljä veljestä. Pennut oli syntyessään todella elinvoimaisia ja isoja :D Maitoa riittää porukalle hyvin ja painoa kertyykin hyvä vauhtia. 

Maanantaina käytiin ultrassa ja siellä niitä pieniä näkyi ainakin kuusi :) Hieman vaikea oli nähdä, joten kovin tarkkaa lukemaa ei saatu. Nyt vaan toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun asti.

Hommasin vihdoin ja viimein hyvän uuden putken (Canon EF 70-200mm f/2.8 L IS III USM) ja sitä on tullut nyt hieman testailtua. Täytyy kyllä myöntää, että osaan todella huonosti käyttää tota mun kameraa ja en saa varmasti puoliakaan irti noin hyvästä putkesta. Lisäksi sain säädettyä kameran ihan pieleen, mutta onneksi sain hieman teknistä apua :D Harjoitellaan, harjoitellaan... 

Sumulla on odotusta takana nyt 3 viikkoa. Ultraääni on varattuna ensi maanantaille, joten sen jälkeen ollaa hieman viisaampia. Vaikea sanoa onko sillä ollut mitään merkkejä tiineydestä. On se ollut ehkä vähän outo :)

Nuutti on asunut meillä nyt reilu 3 kuukautta. Hän on sopeutunut todella hyvin ja on osa meidän porukkaa. Helppo ja hellyyttävä tapaus :) 

Ensimmäiset Höpöhännät tänään 10 vuotta! Onnea Helmi, Havu, Hilla, Into, Konsti ja Jedi ♥
Kaksi on jo joukosta poissa, Annille ja Toivolle rapsutuksia pilven reunalle.
Paljon iloja ja niitä surujakin on mahtunut näihin 10 vuoteen ♥

​
Kuvien (c) Petra, Jan, Reija, Anna, Anne-Mari ja Niko

Pentuprojekti pyörähti käyntiin huhtikuun puolen välin jälkeen, kun Sumu aloitti juoksut. Juoksut edistyi hieman hitaasti ja Ruotsiin lähdettiin vasta toukokuun alussa. Izac tavattiin 5. ja 6.5. ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä :D Kaksi helppoa astutusta, joten varsin onnistunut ajoitus. 
Izac oli varsin ihastuttava tapaus ♥ Nyt vain odotellaan...