PEPE
17.10.1990 - 30.7.2007
Pepe oli minun ensimmäinen koira. Pepe tuli meille itsenäisyyspäivän aattona 1990. Koiraa olin kinunnut jo kauan ja tätä pentuetta piti mennä vain katsomaan, mutta tietäähän sen kuinka siinä kävi. Koira hankittiin juuri niin kuin ei pitäisi :)
Pentueessa oli yhteensä yhdeksän pentua ja Pepe oli touhukas, kiinnostunut kaikesta ja puri minua sormesta :) Pepehän sieltä sitten mukaan lähti, eikä meillä ollut mitään valmiina koiranpennun tuloa varten, ei edes ruokakuppia. Seuraavana päivänä vielä pyhäpäivä.
Pepe oli pienestä asti tallikoirana ja piti tiukkaa kuria ruunille, mutta ei haukkunut Kinkelle (pitäähän omista pitää huolta). Parasta Pepen mielestä tallilla oli oljissa piehtarointi ja petinteko, sekä porkkanan syönti ja tietysti vapaana touhuaminen. Nuorempana Pepe nautti lenkillä laukkakisasta Kinken kanssa, kun sai pinkoa minkä kintuista pääsi. Lisää vauhtia komennettiin hakkumalla.
Pepe oli elämänsä aikana kaksi kertaa näyttelyssä, siis MatchShow:ssa. Ensimmäisellä kerralla Pepe pääsi Best in Sohw:hun asti ja oli siellä 4. Toisella kerralla ei mennyt ihan niin hyvin.
Agilitya olisin Pepen kanssa halunnut harrastaa, mutta tuntui, että siihen aikaan ei sitä mahdollisuutta sekameteleille ollut. Agilityä Pepe pääsi ensimmäisen kerran kokeilemaan, kun ikää oli mittarissa 13-vuotta. Aika pätevältä Pepen meno tuntui, kun pikku-hypyt, A, putki ja rengas mentiin kuin tyhjää vaan. Hieman kyllä harmittaa näin jälkeen päin, kun ei sitä koskaan päästy tosissaan harrastamaan.
Maaliskuussa 2003 Pepe koki elämänsä järkytyksen, kun Pepen yksinvaltiaan asemaa tuli järkyttämään pikku-riiviö nimeltään Sira. Pepe ei ollut tästä uudesta tulokkaasta kovin ilahtunut, mutta onneksi sopeutui tilanteeseen. Zofin saapuminen ei sitten Pepen maailmaa enää kauheasti järkyttänytkään. Saraa Pepe ei sitten ehtinytkään näkemään.
Pepe lähti vehreämmille metsästysmaille äkillisen sairauden vuoksi piirua vaille 17-vuotiaana 30.7.2007.
Pentueessa oli yhteensä yhdeksän pentua ja Pepe oli touhukas, kiinnostunut kaikesta ja puri minua sormesta :) Pepehän sieltä sitten mukaan lähti, eikä meillä ollut mitään valmiina koiranpennun tuloa varten, ei edes ruokakuppia. Seuraavana päivänä vielä pyhäpäivä.
Pepe oli pienestä asti tallikoirana ja piti tiukkaa kuria ruunille, mutta ei haukkunut Kinkelle (pitäähän omista pitää huolta). Parasta Pepen mielestä tallilla oli oljissa piehtarointi ja petinteko, sekä porkkanan syönti ja tietysti vapaana touhuaminen. Nuorempana Pepe nautti lenkillä laukkakisasta Kinken kanssa, kun sai pinkoa minkä kintuista pääsi. Lisää vauhtia komennettiin hakkumalla.
Pepe oli elämänsä aikana kaksi kertaa näyttelyssä, siis MatchShow:ssa. Ensimmäisellä kerralla Pepe pääsi Best in Sohw:hun asti ja oli siellä 4. Toisella kerralla ei mennyt ihan niin hyvin.
Agilitya olisin Pepen kanssa halunnut harrastaa, mutta tuntui, että siihen aikaan ei sitä mahdollisuutta sekameteleille ollut. Agilityä Pepe pääsi ensimmäisen kerran kokeilemaan, kun ikää oli mittarissa 13-vuotta. Aika pätevältä Pepen meno tuntui, kun pikku-hypyt, A, putki ja rengas mentiin kuin tyhjää vaan. Hieman kyllä harmittaa näin jälkeen päin, kun ei sitä koskaan päästy tosissaan harrastamaan.
Maaliskuussa 2003 Pepe koki elämänsä järkytyksen, kun Pepen yksinvaltiaan asemaa tuli järkyttämään pikku-riiviö nimeltään Sira. Pepe ei ollut tästä uudesta tulokkaasta kovin ilahtunut, mutta onneksi sopeutui tilanteeseen. Zofin saapuminen ei sitten Pepen maailmaa enää kauheasti järkyttänytkään. Saraa Pepe ei sitten ehtinytkään näkemään.
Pepe lähti vehreämmille metsästysmaille äkillisen sairauden vuoksi piirua vaille 17-vuotiaana 30.7.2007.